Valokuvauksen perusteita: aukko

Yksi valokuvaamisen opettelussa tärkeimpiä ymmärrettäviä asioita on aukko. Kyseessä on se aukko, jonka kautta kamera päästää valoa sisäänsä – aiemmin siis filmille ja digikameroissa kameran kennolle. Objektiivin aukko muodostuu himmenninlamelleista, ja niitä säätelemällä voidaan pienentää tai suurentaa aukkoa.

Aukosta puhuttaessa käytetään nimitystä F-arvo (f-stop), kun ilmoitetaan aukon koko. Mitä pienempi luku, sitä isompi aukko on ja sitä valovoimaisempi objektiivi on. Esimerkiksi hämärässä kuvattaessa saadaan valoisampia ja häiriöttömämpiä kuvia, kun käytetään suurempaa aukkoa.

Luku f1 tarkoittaisi, että kaikki valo päätyisi kameran kennolle. Himmennettäessä yhden aukon verran saadaan F-arvo f1.4, jolloin valosta jää jäljelle puolet. Tästä seuraava aukkoarvo on f2 ja sitä seuraava f2.8 ja näin aukko jatkaa pienenemistä.

Eri objektiiveilla on eri aukkoarvot ja objektiivin nimessä ilmoitetaan yleensä sen suurin mahdollinen aukkoarvo, esimerkiksi 50 mm f1.8 tai 70-200 mm f2.8. Paremmissa zoomobjektiiveissa säilyy sama aukkoarvo koko polttovälialueella, mutta edullisemmissa zoomeissa aukko voi vaihdella niin, että objektiivi on valovoimaisempi pienemmällä zoomauksella.

Aukkoarvon valinnalla voidaan vaikuttaa myös kuvan syväterävyyteen – mitä isompi aukko, sitä pienempi alue kuvasta on terävä syvyyssuunnassa. Syvyysterävyyttä voidaan käyttää tehokeinona esimerkiksi muotokuvissa luomaan tyylikäs vaikutelma, kun kuvauskohde erottuu hyvin terävänä ja tausta on sumeampi. Näitä taustan epäteräviä alueita voidaan kutsua nimellä bokeh. Jos taas kuvataan esimerkiksi maisemaa, halutaan laajempi alue erottumaan terävästi. Silloin valitaan pienempi aukko.